Kultsan Paniikki hykerryttää

Ensinnäkin, Mika Myllyahon jo vuonna 2005 Ryhmäteatterille laatima käsikirjoitus on nerokas. Ihailen Paniikin kerroksellisuutta, hauskuutta, traagisuutta, replikointia, moniteemaisuutta. Voi olla, että on liioittelua viitata nerouteen, mutta uskomattoman monisärmäinen nytelmä on. Monissa kohtauksissa tulevat esiin tietyt piilotetut aiheet ikään kuin vihjeinä jättäen katsojalle oivaltamisen ilon. Kolmen miehen ahdistukset ilmennetään huvittavana dialogina. Yleisö nauraa, mutta ymmärtää lopulta myös henkilöiden tuskan.

Teatteri Kultsan kolme kokenutta näyttelijää, Jalmari Jalonen, Jouni Puumalainen ja Nestori Välitalo, räiskyvät Maxina, Leona ja Jonina. He näyttelevät erittäin hyvin yhteen ja tuovat kukin esiin oman roolihahmonsa erityispiirteet.  Ohjaaja Jorma Tapolan ansiota tietenkin on, että esitys ei ole vuoropuhelua vaan sujuvaa ja monisävyistä miesten välistä keskustelua erilaisine heittoineen. Myös näyttämötyöskentely on luontevaa. Kaikki kolme roolihenkilöä toimivat samassa tilassa koko puolitoistatuntisen esityksen ajan. Jokunen poistuu välillä hetkeksi töihin tai vessaan tai makuuhuoneen puolelle, mutta palaa pian edistämään tilanteita.

Todellakin, Miehiä hermoromahduksen partaalla, kuten Paniikin alaotsikko kuuluu. Kannattaa katsoa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s