Kansallisen Lokki on UPEA

lokki kuva

Kansallisteatterissa ensi-iltansa saanut Tsehovin Lokki on kerrassaan upea esitys. Siis minun mielestäni. Ymmärrän niitäkin, jotka saattavat ihmetellä, mistä näytelmässä on oikein kysymys, kun kymmenkunta ihmistä on jokainen vähän omituisia. Rakastuvat vääriin ihmisiin, tavoittelevat intohimoisesti näyttelijäksi tai kirjailijaksi tulemista, perhe- ja muutkin suhteet ovat solmussa. Näin minäkin ajattelin parin edellisen Lokki-kertani jälkeen. Mutta nyt, luulen ymmärtäneeni näytelmän hienouden. En ollut penkilläni pysyä, niin haltioituneena ja uppoutuneena seurasin esityksen jokaista sekuntia jokaisella solullani.

Ohjaaja Anne Rautiainen on tehnyt ihmeitä. Lavatapahtumat ovat selkeitä ja hyvin jäsentyviä. Kiitän myös lavaistusta, valaistusta ja puvustusta. Kaikki osatekijät luovat vahvan ja vaikuttavan kokonaisuuden. Rautiaisen valitsema musiikkikin sopii tunnelmaan itkettävän hyvin. Muun muassa Emmi Parviaisen Masa-tyttönä laulama espanjalainen Satu Rakkauden on pakahduttava.

Näyttelijöiden etunenässä loistaa Maria Kuusiluoma ikääntyneenä diivana Arkadinana. Vesa Vierikko on sympaattinen vanha tilanomistaja Sorin. Miro Lopperin näin jo keväällä Karamazovin veljeksissä. Nyt hän on Lokin yksi keskushahmoista, nuori mies Kostja, joka janoaa äitinsä hyväksymistä ja toisaalta nuoren Ninan rakkautta. Aksa Konttilan näyttelemä Nina on mielestäni näytelmän traagisin hahmo. Loppukohtauksessa Ninan ja Kostjan rakkaudet eivät enää kohtaa. On liian myöhäistä. Nina toistelee olevansa lokki, jonka Kostja ampui.

Että kiitos teatterista, ei voi muuta sanoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s