Kauppamatkustajan kuolema oli taas järisyttävä kokemus. Katsoin viimeksi tämän Arthur Millerin 1940-luvulla kirjoittaman teoksen Helsingin kaupunginteatterin isolla näyttämöllä kymmenen vuotta sitten. Vieläkin muistan esityksen varsin hyvin ja etenkin sen herättämät tunteet. Samankaltainen oli eilinen kokemukseni Kansallisteatterin Kauppamatkustajasta. Sekin jätti sydänalaan fyysisiä tuntemuksia; ihailua hienosta esityksestä ja raskautta surullisesta tarinasta.
Mika Myllyaho on ohjauksessaan ollut uskollinen Millerin tarinalle. Nyt ei nähdä modernisointeja tai nykyteatterin virtauksia. Nähdään toteutumaton tarina amerikkalaisesta unelmasta. Nähdään vääriä odotuksia ja vääriä luuloja. Nähdään pettymyksiä seuraavaan sukupolveen asetetuista toiveista. Nähdään vanhan miehen kyvyttömyys myöntää kyvyttömyytensä. Kansallisteatterin Kauppamatkustaja on enemmän Milleriä kuin Myllyahoa.
Nähdään myös hyvää näyttelemistä. Pidin tästä Hannu-Pekka Björkmanin traagisesta roolista enemmän kuin hänen koomikko-osastaan esimerkiksi Ihmisen osassa. HP on mielestäni perimässä Esko Salmisen paikkaa maamme ykkösnäyttelijänä. Kristiina Halttu taas on perimässä Kyllikki Forssellin paikkaa. Muistan Haltun erityisesti vuosia sitten Omapohjassa nähdystä Rakkaudesta minuun. Nytkin Halttu esittää alistettua mutta sisäisesti vahvaa vaimoa koskettavasti. Pojat Aku Hirviniemi tai Samuli Niittymäki eivät vielä peri ketään, mutta etenkin Hirviniemi on oikeasti hyvä roolissaan.
Lavastus on karu, mutta sopii tunnelmaan. Lomanin perheen itse rakennettu omakotitalo Brooklynissa on jäänyt ympärille nousseiden kerrostalojen puristuksiin. Voi silti olla, että Willyn kylvämät punajuuret tuottavat vielä satoa jälkeenjääneille. Viimeinen asuntolainaerä hoitunee kuitenkin henkivakuutuskorvauksen turvin.
kaainankurluuriploki 